Tenojoki.fi | Kuvia

paluu kuviin

 
Yrjö Pärssinen: "Seurasimme,minä ja kalakaverini Sepi, läheltä aitio paikalta poikien taistelua kalan kanssa. Itse huomasin jo alussa että kyse on Isommasta hurjimuksesta.

Pojat kuitenkin hihkaisivat että kyllä he pärjäävät.Eivät kuitenkaan olleet koskaan itse koukanneet kalaa veneeseen ja minä Samin isänä en ollut oikein opettanyt kädestä pitäen oikeaa "koukkaus tekniikkaa"! Asia kuitenkin korjattiin myöhemmin rannalla.

No, joka tapauksessa kun kala alkoi selvästi väsymään ja tuli jo lähelle venettä niin silloin pojatkin ensi kertaa näkivät kuinka ison lohen olivat oikein onnistuneet tartuttamaan.Jälkikäteen pojat kertoivat että olivat päättäneet nostaa haavilla kalan veneeseen. Hupaisinta oli se että kyseinen haavi oli vain ns. "tittihaavi". No pojat ottivat riskin ja Samin ollessa vavan päässä niin serkkupoika Niko lähti haavimaan lohta.

Nostaessaan haavia pamahti haavin alumiini varsi poikki, onneksi ei kuitenkaan irti poikki. Huomatessaan tämän Niko salaman nopeasti tajusi ottaa haavin reunoista kiinni ja heitti sekä kalan että haavin veneen pohjalle! Sillä silmän räpäyksellä alkoi veneessa hurja mätke.Pojilla ei nimittäin ollut mukana "nukutus klapia" ja tämän huomattuaan oma poikani Sami otti käteensä veneen 2 m pitkän keksin ja alkoi sillä huitomaan kalaa tainnoksiin. Ensimmäinen isku osui kuulemma serkkupoikaa takaraivoon, mutta sitä ei kalamies kuulemma huomannut siinä kiihkossa lainkaan. No onni onnettomuudessa kun vihdoin veneestä alkoi kuulumaan hurjaa riemun kiljuntaa niin tiesimme että lohi oli saatu taltutettua.

Rannassa punnitsimme heti lohen ja kyllä poikien naamavirneestä näkeen onnellisten lohimiesten tunnelman.

Samille lohi oli jo toinen "tenolainen lohi", mutta serkkupojalle ensimmäinen!

Kertoivat minulle tunnelmistaan että heistä,serkuksista, tuli siltä istumalta ikuisia Tenon kävijöitä. Varsinkin Niko sanoi minulle että kenellekään ei voi kuvata sitä voimaa mitä villissä Tenon lohessa on. Pojat kun yhdessä vuorotellen väsyttivät kyseistä lohta.

Tällaiset muistot ovat ikuisia.Serkukset muistavat vanhoina "äijinäkin" ensimmäisen yhteisen lohensa ja toivottavasti ei varmaankaan viimeisintä.J

Juttu sen kuin vain vuosien satossa vaan " paranee" ja " dramatisoituu" niinkuin tiedätte....!

terv. Yrjö

paluu kuviin

paluu tenojoki.fi