Eero Tenolla!

www.tenojoki.fi | Tutkittua tietoa lohikannoista | Eero Niemelä.

tenojoki.fi alkuun

(Eero Niemelä, tutkija,
RKTL, Oulu)


Eeron sivut alkuun

Kesä 2009

Uutisia Tenolta
- viimeisin 12.08.2008

Jättinaaraan tarina
22.08.2008

Mikä loinen lohen
kiduksissa? (15.08.2008)

Tunnista lohi uudelleenkutijaksi

Kyttyrälohesta

Talvikoiden merkintää keväällä 2007

Kevät 2007 (kuvia)


05.11.2006 Tarinaa saalisilmoituksista ja lohisaaliiden vaihteluista eri vuosina

04.11.2006 Eeron terveisiä: Tenolla syksyllä 2006

08.2004 Tenon vesistön lohikantojen pitkäaikainen vaihtelu


Linkki väitöskirjaan


© Jussi Ojanen

 

 

11.08.2007

Tunnista lohi uudelleenkutijaksi

Viime vuosina, ja erityisesti vuosina 2003 ja 2004, Tenojoen vesistössä saatiin runsaasti sellaisia lohia saaliiksi, jotka olivat kuteneet aiemmin. Nämä uudelleekutijat muodostivat jopa 15-20 % kaikista saaduista lohista ja niinkin suuren osuuden kuin reilut 30% sellaisista lohista, jotka painoivat yli 3 kiloa. Vuonna 2007 Tenosta on saatu poikkeuksellisen suuri määrä 15-20 kiloisia naaraita, joista lähes kaikki ovat olleet suomunäytetietojen perusteella uudelleen kutijoita.

Miksi uudelleenkutijoiden määrät ovat lisääntyneet? Yhtä varmaa vastausta ei ole selittäjäksi tuohon kysymykseen. Ainakin kolme päätekijää selittävät uudelleenkutijoiden määrien lisääntymisen. Ensinnäkin Tenojoen vesistöön on jäänyt vuosien 1999-2003 hyvistä lohikannoista keskimääräistä enemmän lohia kutemaan ja toisekseen niiden luonnollinen kuolevuus kudun jälkeisenä syksynä ja talvena on täytynyt olla myös normaalia pienempää. Kudun jälkeisen kevään olosuhteet ovat myös vähentäneet niiden kuolevuutta mm siten, että jäidenlähtö on ollut rauhallista ja ehkä vieläkin tärkeämää voi olla se, että jäät ovat lähteneet selvästi keskimääräistä aiemmin. Varhainen jäidenlähtö on vaikuttanut myös siihen, että Tenon vesi on lämmennyt aiemmin, joka puolestaan on laukaissut talvikoiden mereenvaelluksen tapahtumaan aiemmin. Varhainen mereenvaellus on auttanut talvikoiden kuntoutumisessa. Ehkä sittenkin kaikkein merkittävin talvikoiden kehittymiseen uudelleenkutijaksi on vaikuttanut se, että Pohjois-Norjan rannikon meriveden pintaosien lämpötila on ollut vuodesta 1999 lähtien selvästi keskimääräistä lämpötilaa korkeampi aina näihin vuosiin asti. Uudelleenkutijoiden määrään ei voi olla vaikuttamatta sekään tosiasia, että Teno-ja Varanginvuonoissa lohenkalastus on koko ajan vähentynyt, jolloin kuntoutuviin lohiin ei ole kohdistunut 1980- ja 1990-luvun kaltaista pyyntiä.

Miksi suojella talvikkolohta? Tenon vesistöstä talvikkolohet vaeltavata mereen heti jäiden lähdettyä mutta erityisesti lämpötilan kohotessa yli viiden asteen laukeaa vaellusvietti. Talvikoiden selviytyminen meressä on selvästi parempaa kuin lohen vaelluspoikasten. Suurin osa mereen vaeltaneista talvikoista viettää meressä yhden täyden vuoden kuntoutuakseen. Jotkut koiraslohet joutuvat kuntoutumaan jopa kaksikin vuotta ennen paluutaan takaisin Tenoon. Uudelleenkutijat merkitsevät saaliissa eräinä vuosina jopa kymmenien prosenttien osuutta mutta niillä on myös suuri luonnontaloudellinen merkitys mätimunien tuottajina. Uudelleenkutijat edustavat geneettisesti sellaista kannan osaa, joka pystyy toipumaan kudun aiheuttamasta rasituksesta hyvin ja ennen kaikkea ne pystyvät nopeuttamaan kannan uudistumista. Jos Tenojoen lohikanta uudistuisi vain kertaalleen kutevien lohien kautta, niin silloin sukupolven uudistumiseen menisi 6-8 vuotta (kudusta kutuun). Uudelleenkutijoilla mätimunien tuotto tapahtuu parin vuoden välein. Suurin osa Tenon vesistön uudelleenkutijoista on sellaisia, jotka ovat kuteneet ensimmäisen kerran yhden merivuoden jälkeen eli tittien kokoisina. Uudelleenkutevissa naaraissa on myös suuri osa sellaisia lohia, jotka ovat kuteneet ensimmäisen kerran kolmannen merivuoden, noin 10 kiloa painavien, jälkeen.

Miten tunnistan uudelleenkutijan? Sellaisella lohella, joka tulee toistamiseen kudulle, on kiduskansissa runsaasti mustia pisteitä. Ensimmäistä kertaa kudulle tulevalla lohella kiduskansissa on vain 3-5 selvää mustaa pistettä. Uudelleenkutevalla lohella on mustia pisteitä myös kyljissä kylkiviiva-aistin alapuolella, kun taas ensimmäistä kertaa kudulle tulevalla niitä on pääsääntöisesti vain em. paikan yläpuolella. Ainakin Tenon vesistössä uudelleenkutijoiden lihan väri yleensä vaaleamman punaista kuin ensimmäistä kertaa nousuvaellusta tekevällä lohella. Vaalea lihan väri johtuu siitä, että kuntoutuva lohi on käyttänyt pääsääntöisesti kalaravintoa katkojen sijaan.

Kuva 1173: Tenosta vuonna 2007 heinäkuussa saatu kirkas uudelleenkutija naaras. Painoa tällä lohella oli noin 14 kiloa. Kalastaja epäili lohta kaskulaisloheksi sen "liiallisen kylkien ja kiduskansien pisteykyksen vuoksi" ja rispaantuneiden evien vuoksi. Naaraslohi oli kutenut ensimmäisen kerran kolmen merivuoden jälkeen. Kuvasta ilmenee selvästi vielä hopeanhohtoisen suomupeitteen keskellä olevat mustat selvät pisteet. Lihan väri oli myös hieman normaalia vaaleampaa.

Kuva 1604. Tenosta 11. heinäkuuta 2007 saatu 18.5 kiloa painanut naaraaslohi. Tämä lohi oli kutenut kaksi kertaa aiemmin ja ensimmäinen kutu oli tapahtunut myös kolmannen merivuoden jälkeen. Tässä vaiheessa elokuuta tälläkin naaraalla mädin paino koko kalan painosta on noin 25-35%. Tummuneellakin lohella havaitaan runsas pisteytys kiduskansissa ja kalan etupäässä kylkiviivan alapuolella.

Kuva 1617. 18.5 kiloisen uudelleenkutijanaaraan pää. Suussa hampaat ovat jo tiiviisti kiinni leukaluissa. Runsas pisteytys kiduskansissa kertoo kalan olevan varmuudella uudelleenkutija. Jo kalan ulkoisen pisteytyksen perusteella useimmiten voidaan ennakoida kalan lihan väriksi vaalean punainen.

Kuva 1649. Suomutulkinta varmisti 18.5 kiloisen naaraslohen uudelleenkutijaksi. Lohen elämänkertomis on seuraava:
Syntynyt vuoden 1994 lokakuun kudussa jossain Koski-Tenolla.

Kuoriutunut mätimunasta kesäkuun alussa vuonna 1995, siirtynyt kutukuopasta noin 20-30 cm:n syvältä kivien alta joen pohjan pintakerrokseen päällimmäisten kivien alle ja siis vuosi 1995 oli sen ensimmäinen jokivuosi. Pituutta ensimmäisen jokivuoden jälkeen lohella oli 4-5 cm.

Vuosi 1996 oli toinen jokivuosi
Vuosi 1997 oli kolmas jokivuosi
Vuosi 1998 oli neljäs jokivuosi
Vuosi 1999 oli viides jokivuosi

Vuosi 2000 oli vuosi, jolloin poikanen jätti Tenon kuudennen jokivuoden alussa kesäkuun lopun ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana. Jättäessään Tenon lohenpoikasen pituus oli noin 16-18 cm.

Vuosi 2000 oli myös lohen ensimmäinen merivuosi
Vuosi 2001 oli toinen merivuosi
Vuosi 2002 oli kolmas merivuosi

Vuosi 2003 oli neljännen merivuoden alku, jolloin lohi vaelsi Tenoon ja tämän vuoden lokakuussa lohi kuti ensimmäisen kerran

Vuosi 2004 oli viides merivuosi eli kuntoutumisvuosi lohen palatessa talvikkona kesäkuun alussa mereen

Vuosi 2005 oli kuudes merivuosi, jolloin tapahtui lohen toinen jokeenpaluu varhain kesän alussa ja lokakuussa kutu

Vuosi 2006 oli seitsemäs merivuosi eli kuntoutumisvuosi talvikkona mereen paluun jälkeen

Vuosi 2007 oli kahdeksas merivuosi alussa ja lohi valmistautuminen kolmanteen kutuun

 Lohen ikä oli 12 vuotta, josta se oli viettänyt makeassa vedessä poikasena 5 vuotta ja aikuisvaiheessa 7 vuotta meressä. Niinsanotun merivaiheen ajasta lohi oli kuitenkin viettänyt makeassa vedessä kaksi vuotta noustuaan sinne ensimmäistä ja toista kutua varten todennäköisesti hyvin varhain kesän alussa ja poistuttuaan joesta sitten melempien kutujen jälkeisenä keväänä kesäkuun alussa. Näissä molemmissa kuduissa lohi oli menettänyt painostaan 30-35%.

 Suomussa havaitaan kolmannen merivuoden jälkeen syntynyt kutumerkki eli kuluma. Myös toisesta kudusta on syntynyt selväpiirteinen kutumerkki yhden meressä vietetyn välivuoden jälkeen. Hyvin harvoin Tenon vesistön lohi pystyy kutemaan kahtena vuonna peräkkäin ja tällaisia lohia on noin 2% kaikista uudelleenkutijoista.

 sivun alkuun