Tutkittua tietoa lohikannoista / Eero Niemelä.

Lohikantojen vaihtelut

 

Eero Niemelä, tutkija, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Oulun toimipiste


Tenon vesistön lohikantojen pitkäaikainen vaihtelu

Tenon kuten muidenkin Atlantin luonnonvaraisten lohijokien lohikannat vaihtelevat. Vaihtelut tuntuvat suurilta erityisesti isoissa joissa kuten Tenossa, missä parhaimpina vuosina lohien lukumäärä saaliissa yltää yli kuudenkymmenen tuhannen ja jää huonoimpina vuosina alle kolmannekseen ennätyssaaliista. Pienemmissä joissa, missä vuosittain saadaan vain muutamia tuhansia lohia, Tenon kaltaiset vaihtelut lohien lukumäärissä eivät ihmisten mielissä tunnu niin dramaattisilta. Tällaisen lohimäärän vaihtelun aiheuttaa sekä luonto että ihminen yhdessä. Missään tapauksessa ihmisen kalastuksellista roolia kutukannan määrääjänä ei tule vähätellä ja työntää syytä yksinomaan meriolosuhteiden huonouteen. Merkittävää roolia Tenojoen vesistön kuten muidenkin pohjoisten lohijokien kuten Altajoen ja Näätämöjoen (katso kuvaa) kantojen vaihteluun näyttelee Barentsinmeren ja Pohjoisen Norjanmeren lämpötilaolosuhteet.

alkuun

 Erityisesti heinäkuun lämpötilojen on havaittu vaikuttavan mereen vaeltaneiden lohen vaelluspoikasten menestymiseen. Sellaisina vuosina, jolloin merivesi on kylmempää Barentsinmerellä, nuoret mereen menneet vaelluspoikaset kohtaavat suurempaa luonnollista kuolevuutta, mikä näkyy sitten seuraavina vuosina selvästi pienempinä jokeen nousevina lohimäärinä. Luonnollisen kuolevuuden ajoittainen lisääntyminen johtuu varmaankin hyvin useista ympäristötekijöistä kuten ravinnon laadusta ja määrästä, minkä lisäksi näinä vuosina nuoret lohet ovat ilmeisesti alttiimpia myös muiden lajien saalistukselle. Vuoden 2004 erityisen huonot lohisaaliit Tenon vesistössä kokonaisuutena heijastavat edellisten vuosien selvästi pienempiä vaelluspoikasmääriä vaikkakin Barentsinmeren lämpötilat ovat olleet selvästi suurempia kuin pitkänajan keskiarvolämpötilat.

Barentsinmeren vuoden keskilämpötila Kuolan mittauspisteessä

lähde: PINRO / Murmansk

Syy pienemmille vaelluspoikasmäärille viime vuosina on kovin yksinkertainen: vuosina 1996-1998 Tenojokeen nousi vähemmän lohia ja näiden kesien pyyntikauden jälkeen kutemaan jääneiden naaraslohien määrät jäivät siten pienemmiksi. Eli ei pienestä naaraskutupopulaatiosta voi millään syntyä suurta vaelluspoikasmäärää eikä heikentynyt vaelluspoikasten määrä voi johtaa suureen jokeen palaavaan lohimäärään vaikka meriolosuhteet olisivat lohelle kuinka hyvät tahansa. Ihmisen tulisikin huomioida entistä tarkemmin lohikantojen hyödyntämisessä näiden kantojen luonnollinen vaihtelu; kalastusta tulisi säädellä voimakkaammin sellaisina vuosina kun on tiedossa huonommat kannat ja toisaalta kalastus voisi olla vähemmän rajoitettua sellaisina vuosina kun jokeen tulee enemmän lohta. Tulee myös huomioida se, että Tenojoen tuottamasta lohesta edelleen noin puolet kalastetaan Norjan rannikolla, jolloin myös Tenon sopimuksen kutuvaltioperiaatteen mukaan tiukempia säätelytoimia täytyisi harkita tehtäväksi koskien rannikon kiilanuotta- ja koukkuverkkokalastusta. Toisaalta joessa tapahtuva kalastus sitten kumminkin lopulta määrää naaraskutukalojen määrät ja joen poikastuotannon. Hyvänä esimerkkinä meriolosuhteiden vaikutuksesta lohikantojen vaihteluihin ovat vuodet 1990-1994, jolloin Tenon vesistöön nousi edeltäviä vuosia runsaammin eri ikäistä lohia ja näiden vuosien kudusta peräisin olevat lohenpoikaset vaelsivat mereen pääasiassa vuosina 1998-2000. Kun Barentsinmeren lämpötila sitten selvästi kohosi vaelluspoikasvuosina 1998-2000 saatiinkin ennätykselliset lohivuodet titeille (yksi merivuosi) vuonna 1999 ja 2000, lohijaloille (kaksi merivuotta) vuosina 2000-2002, isommille lohille (kolme merivuotta) vuosina 2001-2003 ja neljän merivuoden lohien lukumäärät sitten ovatkin lisääntyneet vuosina 2002 ja 2003. Vuonna 2004 näyttääkin toteutuvan se arvio, että sellaisina vuosina kun on vähiten tittejä niin suhteessa eniten saadaan isoja lohia.

alkuun

Tenojoen kuten muidenkin pohjoisten lohikantojen kehittyminen riippuu niistä toimenpiteistä, joilla näiden kantojen pyyntiä säädellään. Kaikkinainen lohen avomeripyynti Atlantilla kiellettiin jo vuonna 1984 eli kaksikymmentä vuotta sitten, minkä lisäksi Norja kielsi rannikon tuntumassa käytetyn ajoverkkopyynnin vuonna 1989. Siis mitään lohenpyyntiä ei enää ole ollut pitkään aikaan sillä alueella meressä, missä Tenonkin lohet kasvavat. Tällainen hyödyntämismalli onkin ekologisesti ainoa oikea tapa, jolloin lohet voivat saavuttaa luonnollisen sukukypsyysiän ja koon meressä ja niiden pyynti on sallittua ainoastaan aivan rannikon tuntumassa ja joissa niiden vaeltaessa kutualueilleen.

Norjan rannikon lohenkalastuksen tiedetään kohdistuvan suhteessa enemmän isoihin lohiin kuin pieniin ja niinpä esimerkiksi Tromssan läänin alueella onkin kokonaan kielletty vuonoissa koukkuverkon käyttö ja kiilanuotan käyttö sallitaan vasta kesäkuun puolivälistä lähtien. Tämän säätelyn tarkoituksena on ollut saada jokiin enemmän isoja naaraslohia paremman poikastuotannon aikaansaamiseksi. Tenovuonossa on vuonna 2003 ollut 219 kiilanuottaa tai koukkuverkkoa, missä on selvä vähennys vuoden 1995 294 pyyntiyksikköön. Norjan rannikolla lohenpyynnin kannattavuutta heikentää koko ajan se, että luonnonlohesta saatava hinta on alhainen ja tämän onkin arvioitu vaikuttavan lähitulevaisuudessa väistämättä luonnonlohen pyynnin vähenemiseen samanaikaisesti, kun itse kalastajat ikääntyvät ja lopettavat pyynnin. Huonoina lohikesinä kuuleekin Utsjoella mainittavan, että norjalaiset troolaavat lohiparvet merellä tai muuta vastaavaa mutta tosiasiallinen syy kuitenkin on ihmisten oman kalastuksen aiheuttama lohikannan heikkeneminen yhdessä muuttuvien meriympäristöolosuhteiden kanssa.

Toisaalta Tenojoen lohien merkintätutkimukset 1970-luvulla osoittivat, että niihin kohdistuu kalastus hyvinkin pitkällä Norjan rannikko-osuudella aina Tromssan läänin alueelta lähtien ja siten mitkä tahansa lohenkalastuksen muutokset vaikuttavat Tenosta saataviin saaliisiin. Ajoverkon käytön kieltäminen Norjan rannikolla vuonna 1989 vaikutti Tenollakin siten, että lohijalkojen lukumäärät saaliissa lisääntyivät, mutta itseasiassa ei voida sanoa vielä, että kyseisellä kiellolla olisi ollut vaikutusta lohikannan parantumiseen, sillä vanhempien lohenpoikasten tiheyksien ei ole havaittu lisääntyneen pitkäaikaisseurannoissa odotusten mukaisesti. Ehkä Tenossa tapahtunut kalastustehon lisääntyminen on vain ottanut sen osan saaliista joka ikäänkuin säästyi ajoverkkopyynniltä, eikä siten olekaan johtanut kokonaislohikannan parantumiseen.

alkuun

Koska Tenojoen vesistöön ei istuteta ainoatakaan lohenpoikasta lohikantojen lisäämiseksi, onkin kalastussääntöjen toimivuudella tärkeä merkitys Tenon monimuotoisten, vesistön eri osiin sopeutuneiden osakantojen säilyttämiseksi ja lisäämiseksi, kuten Tenon sopimus edellyttää.

Tenojoen vesistössä lohenkalastus tapahtuu edelleen sillä periaatteella, että yleensä kalastetaan niin tehokkaasti kuin on mahdollista ja tämä koskee kaikkia eri kalastajaryhmiä ja kalastajatapoja vuonon kalastus mukaanlukien. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä muodostavathan lohenmyynnistä saadut tulot merkittävän osan toimeentulosta ja toisaalta matkailukalastajat sijoittavat suuria summia lohestusmatkaansa, jonka tarkoitus vain aniharvoissa tapauksissa on saada mahdollisuus rentoutua subarktisessa luonnossa. Lohta Tenolle tullaan pyytämään.

Kalastustehon heikkeneminen havaitaan selvimmin matkailukalastajien määrien pienenemisenä sellaisina vuosina, kun kalastuskauden kuluessa saadaan tietoa lohikannan tilasta. Matkailukalastajien saaliiksi saatujen lohien määrä onkin suoraan riippuvainen kalastukseen käytettyjen vuorokausien määrästä, mitä ehkä tulevaisuudessa voitaisiinkin käyttää hyväksi saaliiden määriä säädeltäessä. Toisaalta matkailuyrittäjät voisivat omaehtoisesti luopua verkkopyydysten käytöstä ja täten taata saalisvarmuuden asiakkailleen.

 Vaikka Tenon alueella eri kalastusmuodot edelleen pystyvät toimimaan rinnakkain ovat eräät matkailuyrittäjät oivaltaneet luopua osaksi kalastuskautta verkkopyydysten käytöstä ja ovatkin satsanneet matkailuyrittämiseen, mikä tuottaa toimeentuloa myös heikkoina lohivuosina. Tenon vesistön alueella on havaittavissa sama lohenkalastuksen kehittymisilmiö kuin Norjan rannikollakin-verkkopyydysten käyttö näyttää vähenevän koskien erityisesti patojen käyttöä. Tämä liittyy yhteiskunnan muutoksiin, jolloin mm nuoret mahdolliset patokalastajat löytävät itselleen toisenlaista tekemistä. On arvioitu, että Tenon Norjan puolella erityisesti patokalastajien määrät tulisivat selvästi vähenemään kalastajien ikääntymisestä johtuen ja noin kymmenen vuoden kuluttua lohipatoja arvioidaan olevan selvästi nykyistä vähemmän.

Koska Tenon vesistössä ei ole minkäänlaisia saaliiden rajoituksia kuten ei ole Norjan rannikollakaan, on erittäin vaikea nähdä tilannetta, että jokin kalastajaryhmä oma-aloitteisesti ryhtyisi rajoittamaan omaa saalistaan. Tenojokea valitettavasti pidetään ja on aina pidetty tästä näkökulmasta ehtymättämänä, ja jopa sanotaan, että ei lohi Tenosta pyytämällä lopu.

Tosiasiassa lohen levinneisyysalue Tenossa on selvästi pienentynyt ja eräiden pienten osakantojen arvioidaan kuolleen sukupuuttoon vesistön yläosissa. Realiteetti on kuitenkin se, että todellakaan kukaan ei luovu mielellään saalisosuudestaan toisen hyväksi eli ei halua sellaisia toimia, joilla lisättäisiin vapaaehtoisesti koko vesistön kutukalamääriä. Esimerkiksi pyyntitehon vähentäminen elokuussa voisi lisätä selvästi suurten pääuomine poikastuotantoa säästämällä naaraslohia. Yleensäkin naaraslohien luonnontaloudellinen merkitys on suuri elokuussa ja niiden merkitys saaliina on paljon vähäisempi. On olemassa runsaasti jokia, missä noudatetaan luonnontaloudellisia lähtökohtia nimenomaan naaraslohia suojaavilla kalastusjärjestelyillä ja toivoisin Tenon vesistössäkin tällaisten ajatusten siirtyvän käytännön toimiksi. Tenolla on kuitenkin muistettava se, että ainakin osassa vesistön alaosaa pyyntiä saatetaan jopa joutua tehostamaan kalastuskauden lopussa ja sen jälkeenkin, jokeen nousevien kassikasvatuksesta karanneiden lohien kudun estämiseksi.

alkuun

Tenon vesistön kilomääräinen kokonaissaalis tullee edelleen laskemaan vuosina 2005 ja 2006 johtuen siitä, että isojen lohien määrien arvioidaan olevan edelleen väheneviä johtuen 1990-luvun lopun pienemmistä naaraskalamääristä kutupopulaatiossa. Toisaalta ennustamiseen vaikuttaa aina epävarmuustekijöitä ja erityisesti kun on kyse vaelluskalasta, johon kohdistuu kalastus pitkin Norjan pohjoista rannikkoa. Kuitenkin vuosina 2000-2003 Tenojoen vesistöön on jäänyt selvästi aiempia vuosia enemmän naaraslohia ja niiden tuottamat poikasmäärät ovat vähitellen saavuttamassa vaellusikää ja voidaankin arvioida että tittien, jotka muodostavat Tenosta pyydystetyistä lohista 45-70%, määrien tulisi lisääntyä selvästi vuodesta 2006 lähtien ja seuraava saalismäärän huippu tulisi ajoittumaan vuosille 2008-2010.Toisaalta, jos lohenkalastus vähenee Norjan rannikolla lähivuosina, sillä on Tenojoen vesistön saaliiden lisääntymiseen merkittävä myönteinen vaikutus.

Tenojoen vesistön arvioidut lohien lukumäärät meri-ikäryhmittäin saaliissa.
lähde:/ RKTL

sivun alkuun