|
30.12.2007 |
|
Eero Niemelä: |
|
|
|
Tenon lohen merivaellusalueet Atlantilla ja Barentsinmerellä Näinä aikoina, kun Norjan valtio on huomattavasti tiukentamassa rannikon ja vuonojen lohenkalastusta vuosille 2008-2012, on syytä tuoda esiin tutkimuksella todettua tietoa Tenon lohen merivaellusalueista sekä siitä, miten laajalla merialueella Tenon eri lohikannat ovat olleet pyynnin kohteena.
Seuravassa hieman tietoa
vuosina 1974-1981 Tenojoen vesistössä tehdyistä lohen vaelluspoikasmerkinnöistä: Merkintätutkimus liittyi oleellisesti Altajoen vesivoimarakennushankkeeseen, koska Norjassa oli suunnitelma kääntää Tenojoen yläosan merkittävän sivujoen, Iesjoen, vesimäärä valumaan Altajoen padon yläpuolelle. Tutkimuksella haluttiin selvittää useita eri asioita kuten;
- miten laajalle alueelle
Tenojoen vesistön lohi Pohjois-Atlantilla vaeltaa Tenojoen vesistössä merkityistä lohista 45% pyydystettiin meressä, 51% Tenojoessa ja 3% muissa joissa. On esitetty kuitenkin arvioita, että meressä pyydystetty osuus olisi selvästi saatua tutkimustulosta suurempi. Lännessä kauimmat lohet saatiin Grönlannin rannikolta ja idässä Kuolan niemimaan Titovka-joesta. Lohia saatiin myös Färsaarten lohenkalastusalueelta. Se, että Tenojoen lohia saatiin jonkin verran muista joista johtuu todennäkoisesti siitä, että matkallaan syntymäjokeensa jotkut lohet saattavat nousta väärään jokeen "väärän nousuparven" mukana ja tulevat joskus siten pyydystetyiksi. Samanlainen harhakäyttäytyminen havaittiin Tenojoessa, kun radiomerkitty isohko lohi nousi määrätietoisesti Inarijokeen mutta parin päivän odottelun jälkeen Karigasniemen sillan yläpuolelta laskeutui alavirtaan ja kohdattuaan Karasjoen veden se nousi sinne ja tuli myöhemmin pyydystetyksi kaukaa Karasjoesta. Osan lohista tiedetään nousevan kuitenkin sellaisiin jokiin, jossa ne eivät ole syntyneet mutta tuo sirottujien osuus koko lohikannasta on hyvin vähäinen mutta kuitenkin tärkeä lohikantojen geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Tenojokeen kutuvaelluksella olleet lohet tulivat pääsääntöisesti lännestä mutta pieni osa myös idästä. Pohjois-Norjan rannikolla Tenon vesistön lohia saatiin merkintäpalautustietojen mukaan kolmen pohjoisimman läänin vuonoista ja rannikolta aina Lofooteilta asti. Tämä tutkimustulos osoittaa, että Tenon lohen tuotanto on merkittävällä tavalla vaikuttanut ei vain Finnmarkin vaan myös kahden muun pohjoisen läänin rannikon lohisaaliiseen. Ne toimenpiteet, jotka jo nyt on tehty Norjan rannikolla, ovat merkittävällä myönteisellä tavalla vaikuttaneet osaan Tenon lohikannoista. Voidaan vain kuvitella, miten huonossa tilassa Tenon vesistön lohikannat tällä hetkellä olisivatkaan, jos Norjan rannikon ajoverkkokalastusta ei olisi kielletty vuodesta 1989 eteenpäin, jos Finnmarkin läänin ulkopuolella Norjan rannikolla koukkuverkkokalastusta ei olisi kielletty noin 10 vuotta sitten ja jos lohen avomerikalastusta ei olisi kielletty NASCO:n sopimuksella vuonna 1984. Mutta miksi Tenojoen vesistön lohikannat, erityisesti kolmen ja neljän merivuoden lohien kannat, eivät ole parantuneet kaikkien näiden voimakkaiden kalastuskieltojen ja tehostuneiden säätelyiden jälkeenkään. Jos syynä näiden isojen lohien merkittävään vähenemiseen pitkällä aikavälillä on muutokset meriolosuhteissa, joihin on vaikea vaikuttaa, onkin aivan oikeansuuntaista varovaisuusperiaatteen mukaisesti kiinnittää huomio entistä tarkemmin kalastuksen säätelytoimenpiteisiin sekä meressä että joissa kuten Norjassa ollaan nyt tekemässä koskien koko maata. Norjan Luonnonvarainhoitohallituksen (DN) lausunnolle lähetetyn esityksen mukaisesti rannikon ja vuonojen kalastusjärjestelyjen päätarkoitus on huomattavasti parantaa lohijokien kutukantojen kokoa voimakkailla kalastuksen uudelleenjärjestelyillä. Merkittävin tavoite on saada jokiin lisääntymään selvästi nykyistä enemmän usean merivuoden lohia. Eero Niemelä
Miljovernavdelingen |