Eela= (
Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos )
LOHILOISTA
RUNSAASTI TORNIONJOESSA - LOISEN LEVIÄMINEN NAAPURIJOKIIN ESTETTÄVÄ
Tornionjoesta
lohenpoikasmäärien seurannan yhteydessä syksyllä
2000 otetuista näytteistä löydettiin
yllättävän runsaasti Gyrodactylus salaris -lohiloista.
Loista kantavien poikasten osuus lisääntyi jokea
ylöspäin mentäessä. Lohiloisen ei tiedetä
aiheuttavan kuolleisuutta Itämereen laskevien jokien lohille,
vaikka loinen on ollut tuhoisa Norjassa Atlanttiin laskevien jokien
lohikantojen poikastuotannolle. Hyvä poikastilanne Tornionjoessa
- lohenpoikasia on havaittu viime vuosina erityisen runsaasti -
mahdollistaa lohiloisen laajan esiintymisen. Lohenpoikasia esiintyy
vesistössä latvajoissakin, kuten Käsivarren
Lätäsenossa ja Könkämäenossa.
Könkämäenon ja Lätäsenon lohenpoikasista
noin puolella todettiin lohiloista, osalla satoja loisia tutkituilla
evillä. Erityisesti Käsivarren alueella kalastavien on
syytä ottaa huomioon lohiloisen yleisyys Tornionjoella, jotta
loisen leviäminen Tenojokeen ja muihin Atlanttiin laskeviin
jokiin estettäisiin. Lyhimmillään Itämereen ja
Atlanttiin laskevien jokien latvoilla on välimatkaa vain sata
metriä. Loinen leviää etenkin elävän kalan
välityksellä, mutta myös tuoreen kalan, kosteiden
kalastusvälineiden, saappaiden, kahluuhousujen, haavien ym.
sekä veneen pilssiveden mukana. Lohiloinen ei tartu ihmiseen
eikä kotieläimiin. Kalan käytölle
elintarvikkeeksi ei lohiloinen siis aiheuta mitään estettä.
Kalastajien
vastuu korostuu
Tornionjoen
vesistöalueen naapureina on useita Atlanttiin laskevia
lohijokia, joista Könkämä- ja Lätäsenoa
lähimpinä sijaitsevat Norjan puolella Reisajoki ja
Skibotnjoki. Tenojoen vesistöalueen latvat sijaitsevat onneksi
kymmenien kilometrien päässä Tornionjoen
vesistöalueen tunnetuista lohen elinpaikoista. Nyt todettu
lohiloisen runsas esiintyminen Tornionjoen latvoilla asti korostaa
kalastajien vastuuta lohiloisen leviämisen ehkäisyssä.
Helpoimmin lohiloinen siirtyy vesistöstä toiseen
elävän kalan siirtojen mukana. Vaikka Gyrodactylus salaris
onkin lohen loinen, viihtyy se muissakin kalalajeissa vaihtelevan
pitkiä aikoja. Parhaita varaisäntiä ovat lohensukuiset
kalat, mutta loinen voi elää lyhyitä aikoja myös
muissa kalalajeissa. Norjan viranomaiset ovat esittäneet
huolestumisensa suomalaisten pilkkijöiden Reisajoella
harjoittamasta elävän täkykalan
käytöstä. Elävän täkykalan
käyttö on Norjassa kokonaan kielletty. Tenojoen
vesistöalueella - sekä Suomessa että Norjassa - on
kiellettyä käyttää muualta tuotuja
täkykaloja, myös kuolleita kaloja.
Täkykalamääräyksiä on ehdottomasti
noudatettava. Vahingot loisen levitessä ovat niin mittavat,
että ei voi olla mitään perustetta kieltojen
uhmaamiselle. Saaliiksi saatua kalaa ei myöskään
missään tapauksessa tule perata ja huuhdella muissa
vesistöissä. On myös kiellettyä siirtää
elävää kalaa Jäämereen virtaaville
vesistöalueille muualta Suomesta.
Lohiloinen
voi siirtyä myös veden ja välineiden (esim. saappaat,
veneiden pilssivesi, jopa kalastusvälineet)
välityksellä. Loiset
kuolevat
mikäli välineet ovat kuivina vähintään
vuorokauden huoneenlämmössä tai tunnin
vähintään 60 asteen lämpötilassa,
esimerkiksi saunassa. Loinen voidaan tappaa myös
desinfektioaineilla:
välineille ystävällinen tehokas desinfektioaine on
esimerkiksi Virkon S (käyttöväkevyys 0,5-1%,
käsittelyaika 15 sekuntia).
(
Virkon S on myynnissä ainakin apteekeissa. Lisäys tiedotteeseen))
Lohiloista
tutkittu sekä joesta että kalanviljelylaitoksista
Ruotsalaisten
tutkimusten perusteella on ollut tiedossa, että
Tornionjoen
lohen vaelluspoikasissa esiintyy Gyrodactylus salaris -loista.
Syksyllä 2000 tutkittiin Tornionjoen vesistöalueelta 766
lohen jokipoikasta, ja lohiloisten yleisyys yllätti tutkijat.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen keräämissä
ja Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen Oulun
aluelaboratorion tutkimissa evänäytteissä
on lohiloisia
löydetty etenkin vesistön latvaosista otetuissa
näytteissä. Noin puolesta tutkituista
Könkämäenon ja Lätäsenon lohenpoikasista
löydettiin lohiloisia ja todetut loismäärät
olivat suomalaisittain suuria. Loismäärät ovat
kuitenkin alhaisempia kuin norjalaisissa joissa, joissa lohiloinen on
aiheuttanut suurta tuhoa Atlantin lohelle. Loisen haitallisuudesta
Tornionjoen lohenpoikasille ei ole mitään viitteitä.
Sähkökoekalastuksella saatu suuri määrä
elinvoimaisia poikasia osoittaa, että loinen ei liiaksi rasita
isäntänsä elämää.
Loinen on
suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla kohtalaisen yleinen varsinkin
kirjolohella. Tornionjokeen istutuskaloja tuottavat RKTL:n
kalanviljelylaitokset ovat olleet lohiloistutkimuksien kohteena jo
kymmenkunta vuotta, eikä Gyrodactylus salaris -loisia ole
tänä aikana laitoksilta todettu. Istutettavat lohenpoikaset
saavatkin siis tartunnan vasta lajikumppaneiltaan joessa.
Tornionjoella
lohenpoikasia enemmän kuin vuosikymmeniin
Tornionjoella
lohen poikasmäärät ovat olleet erityisen runsaita
viime vuosina. Lohikannan elpyminen johtuu jokeen nousseiden
kutulohien määrän kasvusta lähinnä
Itämerellä tiukennetun kalastuksensäätelyn
seurauksena. Poikasia esiintyy runsaasti myös vesistön
yläjuoksulla Käsivarressa aina Lätäsenon latvoja
ja Könkämäenon keskijuoksua myöten, koska lohi
nousee kudulle myös näille alueille, 400-500 kilometrin
päähän Tornionjokisuusta. Runsaita
poikasmääriä on odotettavissa joessa jatkossakin,
mikäli lohenkalastusta ei Itämeren piirissä
lisätä eikä lohenpoikasten kuolleisuutta lisäävä
M74-oireyhtymä
oleellisesti voimistu. Luonnonpoikasten lisäksi Tornionjoessa
on istutettuja lohenpoikasia.
Lisätietoja:
Internet: http://www.mmm.fi/elintarvikkeet_elaimet/
julkaisut_tiedotteet/gyro.html
http://www.rktl.fi/tiedote/2000/1412.html
Eläinlääkintä-
ja elintarvikelaitos, Oulun aluelaboratorio: Kalatautitutkija Pasi
Anttila, puh. 08-5622642, aluelaboratorion johtaja Perttu Koski, puh. 08-5622633
Riista- ja
kalatalouden tutkimuslaitos: Tutkija Atso Romakkaniemi, puh. 0205
751812, erikoistutkija Jaakko Erkinaro, puh. 0205 751871 |